Jaan tosin vieläkin tapahtumia yksittäin jotta blogin runko nivoutuu koko ajan näillä solmukohdilla. Luultavasti ne ovatkin miele kiintoisan osuus tässä kirjoitelmassa.
Kuten se kerta kun vielä kävin mökillä perheen kanssa. Olin varma että isäni hakkaisi minut kuoliaaksi. Kouluaikana hän ei uskaltanut koskea minuun sillä hän ymmärsi että koulussahan jäljet näkyisivät. Ainoa kerta oli kun hän tukisti minua kun olin tullut kaupunkiin, paiskasi kaikki leluni roskiin ja myöhemmin nähtyään fritsun kaulassani repi minut sängystä ylös yhdellä rajulla vetäisyllä käsivarresta.
Mutta silloin mökillä saunan pukuhuoneessa isäni läksytti minua jostakin mitättömästä niinkuin yleensä. Hän oli pahalla päällä ja humalassa. Vaarallinen yhdistelmä. Istuin penkillä ja painoin katseeni lattiaan. Hänen raivonsa yltyi kuin yleensä ja ehkä hän suuttui siitä enemmän etten itkenyt. En vaan saanut kyyneleitä tulemaan kun pelkäsin niin paljon. Sydämeni hakkasi ja tuohon aikaan minulla oli muutenkin huikeat verenpaineet. Korvissani kohisi ja tuijotin lattiaa tiiviisti. Hartiani painuivat lysyyn ja yritin kutistua. Olisin mielelläni sulanut lattian läpi.
Lopulta hän poistui ja lähti kävelemään polkua pitkin ylätalolle. Satuin kurkistamaan saunan ikkunasta ja näin isäni silmät. Ne seisoivat päässä ja leiskuivat vihaa. Hän oli kuin riivattu. Oli virhe kurkistaa sillä katseemme kohtasivat. Isäni kääntyi takaisin. Lähdin juoksemaan alas portaat katsomatta mihin astuin ja painelin metsään ryteikköön välittämättä käärmeistä tai hämähäkin vanhoista kovista ritisevistä verkoista kun painelin oksat ja terävät heinät paljaita jalkojani repien suoraan tiheikköön. Isäni ei seurannut sinne. Sääret juovilla hyppäsin veneeseen ja lähdin soutelemaan ilman päämäärää. Pakokauhu ajoi minua pitkin järveä. Jotkut pitivät hauskaa rannoilla ja vihdoin itkin. Annoin veneen liukua pitkin tyyntä aurinkoista jokea ja itkin.
sunnuntai 2. helmikuuta 2020
Jaan tosin vieläkin tapahtumia yksittäin jotta blogin runko nivoutuu koko ajan näillä solmukohdilla. Luultavasti ne ovatkin miele kiintoisan osuus tässä kirjoitelmassa.
Kuten se kerta kun vielä kävin mökillä perheen kanssa. Olin varma että isäni hakkaisi minut kuoliaaksi. Kouluaikana hän ei uskaltanut koskea minuun sillä hän ymmärsi että koulussahan jäljet näkyisivät. Ainoa kerta oli kun hän tukisti minua kun olin tullut kaupunkiin, paiskasi kaikki leluni roskiin ja myöhemmin nähtyään fritsun kaulassani repi minut sängystä ylös yhdellä rajulla vetäisyllä käsivarresta.
Mutta silloin mökillä saunan pukuhuoneessa isäni läksytti minua jostakin mitättömästä niinkuin yleensä. Hän oli pahalla päällä ja humalassa. Vaarallinen yhdistelmä. Istuin penkillä ja painoin katseeni lattiaan. Hänen raivonsa yltyi kuin yleensä ja ehkä hän suuttui siitä enemmän etten itkenyt. En vaan saanut kyyneleitä tulemaan kun pelkäsin niin paljon. Sydämeni hakkasi ja tuohon aikaan minulla oli muutenkin huikeat verenpaineet. Korvissani kohisi ja tuijotin lattiaa tiiviisti. Hartiani painuivat lysyyn ja yritin kutistua. Olisin mielelläni sulanut lattian läpi.
Lopulta hän poistui ja lähti kävelemään polkua pitkin ylätalolle. Satuin kurkistamaan saunan ikkunasta ja näin isäni silmät. Ne seisoivat päässä ja leiskuivat vihaa. Hän oli kuin riivattu. Oli virhe kurkistaa sillä katseemme kohtasivat. Isäni kääntyi takaisin. Lähdin juoksemaan alas portaat katsomatta mihin astuin ja painelin metsään ryteikköön välittämättä käärmeistä tai hämähäkin vanhoista kovista ritisevistä verkoista kun painelin oksat ja terävät heinät paljaita jalkojani repien suoraan tiheikköön. Isäni ei seurannut sinne. Sääret juovilla hyppäsin veneeseen ja lähdin soutelemaan ilman päämäärää. Pakokauhu ajoi minua pitkin järveä. Jotkut pitivät hauskaa rannoilla ja vihdoin itkin. Annoin veneen liukua pitkin tyyntä aurinkoista jokea ja itkin.
Kuten se kerta kun vielä kävin mökillä perheen kanssa. Olin varma että isäni hakkaisi minut kuoliaaksi. Kouluaikana hän ei uskaltanut koskea minuun sillä hän ymmärsi että koulussahan jäljet näkyisivät. Ainoa kerta oli kun hän tukisti minua kun olin tullut kaupunkiin, paiskasi kaikki leluni roskiin ja myöhemmin nähtyään fritsun kaulassani repi minut sängystä ylös yhdellä rajulla vetäisyllä käsivarresta.
Mutta silloin mökillä saunan pukuhuoneessa isäni läksytti minua jostakin mitättömästä niinkuin yleensä. Hän oli pahalla päällä ja humalassa. Vaarallinen yhdistelmä. Istuin penkillä ja painoin katseeni lattiaan. Hänen raivonsa yltyi kuin yleensä ja ehkä hän suuttui siitä enemmän etten itkenyt. En vaan saanut kyyneleitä tulemaan kun pelkäsin niin paljon. Sydämeni hakkasi ja tuohon aikaan minulla oli muutenkin huikeat verenpaineet. Korvissani kohisi ja tuijotin lattiaa tiiviisti. Hartiani painuivat lysyyn ja yritin kutistua. Olisin mielelläni sulanut lattian läpi.
Lopulta hän poistui ja lähti kävelemään polkua pitkin ylätalolle. Satuin kurkistamaan saunan ikkunasta ja näin isäni silmät. Ne seisoivat päässä ja leiskuivat vihaa. Hän oli kuin riivattu. Oli virhe kurkistaa sillä katseemme kohtasivat. Isäni kääntyi takaisin. Lähdin juoksemaan alas portaat katsomatta mihin astuin ja painelin metsään ryteikköön välittämättä käärmeistä tai hämähäkin vanhoista kovista ritisevistä verkoista kun painelin oksat ja terävät heinät paljaita jalkojani repien suoraan tiheikköön. Isäni ei seurannut sinne. Sääret juovilla hyppäsin veneeseen ja lähdin soutelemaan ilman päämäärää. Pakokauhu ajoi minua pitkin järveä. Jotkut pitivät hauskaa rannoilla ja vihdoin itkin. Annoin veneen liukua pitkin tyyntä aurinkoista jokea ja itkin.
Tervetuloa lukemaan. Tämä blogi on tarkoitettu ajatusten vaihdolle sielujen siirtymisestä tästä maailmasta seuraavaan paikkaan mikä se ikinä onkaan ja väkivallasta. Uskovaisten mielestä sielut nyt nukkuvat kunnes Jeesus heidät viimeisenä päivänä herättää. Mutta tämän helpon tiedon lisäksi on tapaukset joita ei voi selittää. Ovatko kaikki demoneita jotka ilmestyvät ennen määräaikaa vai ovatko he kaipaavien sieluja? Onko oikein ottaa yhteyttä henkiin ja kuinka paljon siellä onkaan teeskentelijöitä. Tervetuloa extraordinary tarinoiden pariin.😁Oletteko ikinä miettineet että jos Jumala loi maan niin kuka loi muut planeetat?Ei jaksa keskittyä oleelliseen eli henkimaailman asioihin kun tämä konkreettinen maailma vie taas kaiken huomion.
Toivon että saisin pian asiat rullaamaan. Nyt tuli taas kunnalta monisivuinen kyselylomake koskien kuljetuspalveluita, hoitopaikan vaihto meneillään kun Helsingin piirin Erikoissairaanhoito tökkii ja kesken tämän kirjoituksen ostin uuden puhelimen kun tämä alkaa olla jo epävakaa ja puhelin on varmaan tärkein esine maailmassa. Sillähän kaikki hoituu. Mikä on sinun tärkein esineesi?Niin terve vaan! Mitäpä kuuluu? Tällä hetkellä Aaveita, sanoi hän on vielä hiljaista. Ootellaan että FB antaa luvan muuttaa sivun suljetuksi. No eipä kun ootellaan.Jees moikka. Niin kommentoida täällä saa ja pitää kun pitäisi saada aikaiseksi jonkinnäköistä vuorovaikutusta jäsenten kesken. Kaikkea saa kommentoida. Nyt tämä taipuu aika lailla yksinpuheluksi. Kerro vaikka siitä mikä oli mukavin lapsuudenmuistosi, sillä harvapa yhtäkkiä kummitusjuttua alkaa kertoa. Tosin se olisi toivottavaa. Mutta millä vaan saa alkaa. Tuolla ryhmässä Aaveita, sanoi hän pitää kertoa omista kokemuksistaan, rajatapauksista, ruumiista irtaantumisesta, hengistä, demoneista - näyttämö on teidän. Astu parrasvaloihin.Niin.
Viime helmikuussa otin pikkusen liikaa lääkkeitä ja olin sairaalassa keuhkokuumeen sekä lääkepykoosin takia. Kantaan tosin oli kirjoitettu että puhuu näkymättömille ihmisille ja on aggressiivinen. Jouduin lepositeisiin. En voi sanoin kuvailla miten kamalaa se oli. Ja tätä varmaan tehdään oikeesti mielisairaille ihmisille. Mut laitettiin istumaan sellaseen matalaan lasten syöttötuoliin jossa oli mun edessä pöytä tiukasti etten päässy liikkumaan. Pyysin päästä sänkyyn. Mä roikuin siinä lopulta pää pöytäkevyssä kiinni kun nukuin ja sitten jossain vaiheessa mut oli siirretty sänkyyn. Koko ajan vaan toistettiin että tää on sun paikka siinä pöytälevyllä. Yritin pyytää apua niin mulle todennäköisesti naurettiin. Kannassakin lukee että näkee näkymättömiä ja on aggressiivinen. Näin kuulemma pieniä vihreitä miehiä. Hei! Mulla oli lääkepsykoosi. Siitä ei mitään mainintaa. Tuntuu todella hullulta. Hah hullulta. Kaksi psykiatria kävi arvioimassa mut. Olin kuulemma ihan ok. Tästä ei mitään mainintaa. Se oli se tapaus kun mun sydän pysähtyi ja mut piti elvyttää kun otin överit. Olin 3 vrk hengityskoneessa. Joo Arvaatte ehkä miksi koko juttu.
Niin eilen olin juhlan humussa katselemassa mm laamoja. Oli Kirkkonummipäivät ja tosi paljon ohjelmaa. Oikeastaan parasta oli se kun istuin kirkossa. Kuuntelin urkusooloja. Olin yksin niinkuin aina. Mutta onneksi rakas himmeni ja kuormajuhtani Mopo rakkaani oli mukana. Olemme erottamattomat. Minä ohjaan sinä poljet niin mennään että paukkuu ja koirat haukkuu. 4 tuntia jaksoin kiertää toria ja ympäristöä koska ihmispaljoudessa pystyi etenemään etananvauhtia.
Mitään paranormaalia en tähänkään postiin saanut ujutettua. Mutta kyllä mun läheiset siis edesmenneet oli mun mukana. Ne on aina. Kun siunaan itseni uneen ovat he sanoneet minulle hyvät yöt. Nyt olen suututtanut 2 serkkua ja kaikki kaverini ja siitä huomaan että he olivat vain vääriä kavereita. Vika ei aina ole minussa. Vaikka niin yritetään osoittaa sulkemalla minut ulos. Mutta olen mieluummin yksin kuin pidän teeskenteltsuhteita yllä. Jos minua ei tahdotasellaisena kuin olen olen sitten yksin. Pidän jopa yksinolosta. Pelottaa ajatus että esim. alkaisin suhteen. Huh.Tuli sitten bännit yhteen ryhmään kun leikin trollia ja heitin ilmoille epäilyksen ettei fibro olekaan sairaus. Minua vaadittiin jo ilmiantamaankin. Jo on. Mielipiteeni oli liian raju. No se oli kuitenkin vain mielipide. Halusin vähän arvioida kun oli niin hiljaista. Siitä syntyi kauhea myrsky. Ihan kuin olisin kieltänyt holokaustin tms. Ilmianto kyllä meni mielestäni jo hieman yli hilseen. No. Jokatapauksessa Lensin ulos kuin leppäkerttu. Mun tädillä on finpro joten kyllä tiedän fibrosta jotain. Se on sairaus jota on niin vaikea diagnosoida erää oikeesti kyseessä voi olla vaikka reuma. Lääkkeeksi määrätään masennuslääkkeitä kuten Triptyl. No se siitä. Toiseksi sain aikaan riidan serkkuni kanssa joka asuu Fuengirolassa ja kun kerroin miettiväni myös muuttoa sinne, piti hän minulle pitkää saarnaa. Hänestä olin tietämätön tollo no ei hän näin sanonut, mutta rivien välistä se paistoi. Lopulta en voinut olla hiljaa ja annoin takaisin. Minut tuntevat tietävät etten koskaan jätä asiaa sikseen vaan jäynä jäynästä ja silmä silmästä.Olen saanut kunnolla köniin henkisesti. Ihmiset joihin luotin ja joita kunnioitin ja fanitin hyökkäsivät käsittämättömästi kimppuuni aivan puskista. Heidän uittuiluunsa ei ollut mitään syytä ja he estivät minut etten edes pysty selvittämään asiaa. En tiedä syytä mutta näin ikävästi kävi. Olen itse ollut joskus liian kärkevä sanomaan asioista mutta en tosiaan noin satuttaen. Se tuntuu vähän samalta kuin vuoristoradassa kun suolet pyrkivät kurkkuun. Se tosiaan vahingoitti minua vaikka minulla on samankaltaisia kokemuksia jo lapsuudesta. Isäni oli tyranni ja itserakas sekakäyttäjä. Hän halusi murtaa minut ja melko hyvin sekoittikin elämäni murrosiässä. No se on toinen tarina. Nyt olen melko riivitty yksinäinen ihminen joka kokoaa itseään jälleen kerran.
Puhumattakaan siitä miten saan jälleen kerran kuunnella lääkärien käskyttämistä ja sitä miten ikäänkuin minä olisin se joka aiheuttaa heille ongelmia ja olisi parempi ettei minua olisi. Siis tällainen tunne minulle aina vastaanotolla tulee. Olen vain kiusa. Sitten sihteeri lähettää mi nulle kirjeen että tervetuloa taas puolen vuoden kuluttua. Miksi? Minulla on parantumaton sairaus. Yhden kerran jo yritin lopettaa tämän pelleilyn mutta minut löydettiin tajuttomana vessani lattialta. Sydän pysähtyi vasta osastolla.
No mutta tässä nettimaailmassakin voi satuttaa itsensä. Nyt sattuu mutta se menee ohi. Pakko vain. Niinkuin aina. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Voisinpa olla iloinen taas. Ja olenkin. Ostin kiltsikoita vanhimman lapsenlapsen kirjaan. Ne eivät enää ole muotia. Haluan näyttää mennyttä maailmaa. Viime yönä hikosin niin että oli vaihdettava tyynyliinat ja paita keskellä yötä. Mietin että suden hetki. Oli niin pimeää. Hyvää yötä.No niinhän siinä kävi että päättyi taas yksi romanssi. Siis olen eronnut mutta etsinyt kaveria. Noh, ei se oikein täydelliseltä vaikuttanutkaan. Onko sellaista? Puhelimen herätys ei toiminut aamulla ja onneksi heräsin labroihin. Sitten uimaan. Sukeltelin niin että nenää kirveli. Siin on mulla lasit ja pinsetit nenään. Kohta pääsee muuttamaan suljetuksi ton ryhmän Aaveita sanoi hän. Muuttuu oma nimikin taas sitten. Ei muuta. Olen pettynyt. Turhautunut. Mitä voi olla kun elämä ei aina mene niinkuin. Mutta nk Matti Nykänen sanoisi. Uutta matoa putkeen!Näin unta että rakas Miisu kissani tuli minua moikkaamaan. Tunsin kun se käveli jalkaterieni yli ja naukaisi. Siis sillä lailla katkonaisesti kun se ei osannut naukua. Sitten kuulin kun ovikello soi ja joku tulikin avaimella sisään. Tuli kissaa hakemaan. Siis tämä kaikki on unta. Heräsin hyvään tunteeseen että minua odotetaan siellä toisella puolella. Ollaan vastassa kun aika tulee. Aurinko paistoi eikä kello ollut vielä yhdeksää. Oli suloista herätä kahville. Olen jo tottunut näihin yksinäisiin aamuihin ja iltoihin. Tänään pakotan itseni aroniapensaisiin. Jos saisi vielä vähän aurinkoa. Ei liikaa. Ja hattu päähän. Sain eilen fyssarilta lahjaksi ison kasan kriikunoita. Hukun niihin kun oli pikkuluumuja jo ennestään. Vatsa kyllä toimii voin vakuuttaa. Ulkoilma tuntuu jopa kuumalta ja lasitettu parveke on pätsi. Avaan ikkunoita joka puolelta. Siniset tomaattini kypsyvät. Samoin yrteistä on tullut jo monta satoa. Ei yksäreirä keltään. Eksä tuntuu yhä rakkaalta. Mutta emme voi elää samassa huoneistossa. Tai sitten sen pitäisi olla linna. Annan nyt vain elämän viedä. Harrastan omia juttujani ja annan vaan olla. Olen niin usein jotenkin väärinymmärretty hah etten paljon viitsi edes mielipiteitäni kertoa. Paras olla ulkopuolinen joksi olenkin aina itseni tuntenut. Postiluukku kolahti. Tuntui tulevan raskas lasti. Sairaakirjeitä varmaan ja laskuja ym ei niin mukavaa. Ai niin ehkä emään lahja tuli. Täytyypä kurkistaa. Eipä muuta.Yö meni hyvin ja jatkan lattioiden vahausta. Tarkka homma mihin siirtää esim kaukosäätimen ettei astu ennenkuin vaha on kuivunut. MUA vaan rasittaa kun siideriä on kulunut päivänä muutamana. Vein tölkkejä kauppaan ja sain yli 2 euroa niistä. Vähän parempi olo. Palaan pitemmän päivityksen kanssa kun ehdin.. Jos saisit valita niin mihin ohjelmaan minut laittaisit? Vastaa ja lisää sitten omaan statukseesi niin näet missä sinut haluttaisiin nähdä.
1. Tanssii Tähtien Kanssa
2. Idols
3. Top Chef Suomi
4. Big Brother
5. Voice of Finland
6. Poliisi-TV
7. Huippumalli Haussa
8. Viidakon Tähtöset
9. Vain Elämää
10. Tuuri
11. Temptation Island suomi
12. Poliisit
13. Leijonan Luola Suomi
14. Dancing on Ice
15. Love Island suomi
16. Diili
17. Seinäjoen Tangomarkkinat
18. Ex On The Beach
19. MOT
20. Hyvät ja Huonot UutisetHei! Tunteeko kukaan muu kehossaan tunteet niinkuin tuntemuksina? Minä olen erityisherkkä ELI ilkeily esim kommentoinnissa aiheuttaa minulle vihlontaa kehossa. Tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradassa ja suolet nousee kurkkuun. Hyvät asiat nostaa minut pilviin ja olen ikionnellinen kauan.Kun pääsis tästä taas nukkumaan. Ei nappaa aina yksin.Lääkäri luisti taas. Nyt pakko vaihtaa toiseen. No pääsin sitten uimaan ja saunomaan. Jotain mun piti kirjottaa tähän mutta unohdin. Niin toi lehtikirjoitus siitä että rikkaat tykkää että se on täysin ihmisen oma syy jos on köyhä. Ai että mua riipi. Onko toi jonkin trollin läpimurtokirjoitus lehdessä. Pakko olla. En kiellä että niitäkin jotka on itse valinneet köyhyyden. Jopa tykkäävät siitä. Mutta kyllä on paljon varsinkin lapsiperheitä Jumala varjelkoon.
Muistan kun meidän pihalla nuori perhe pisti letkun sisään autoon ja piti auton yön käynnissä. Lapset nukku takapenkillä. Näin ihan hirveetä unta. Mun iso poika oli siinä taapero. Se kiipes ikkunalaudalle ja tietysti lipes. Sain nippanappa kädestä kiinni ja aloin vetää. Se meinas irrota koko ajan. Viimein jaksoin nostaa ikkunalaudan ulkopuolelle ja aattelin että pelti repii sen vatsaan haavat. Vedin silti. Sain ylös. Ilman että kuolin sydäriin yöllä. 😭muuta kai tänään.Kylläpä alkoi väsyttää kun napsin Ramboja vähän enemmän kuin reseptissä lukee. Vähän lisää kahvia ja sitten hyppään rakkaan juhtani Smurffiinan selkään ja lähden apoteekkiin hakemaan Riva purkin että saa yöllä nukuttua. Onneksi lääkäri määri niitä kuitenkin /sekin lievän kielteisen keskustelun jälkeen. Kaunis ilma ja lämmin. Mitä muuta voin toivoa. En kerrassaan mitään. Toivottavasti jaksaisi illalla vähän katsoa telkkaa. Huomen aamulla fysioterPia kello 8. Pitää jaksaa herätä puoli seiskalta. Ihanaa! Mulla on lääkekatto täynnä ja samoin tämä sairaalamaksu. Kohtalon ivaa kallein lääkkeeni poisti patenttinsa juuri samaan aikaan kun mun lääkkeet tulee maksamaan muutenkin vain se 2,50 €. Eli sadan euron lääkkeestä poistui patentti ja se halpeni tuohon pariin euroon. No ensi vuotta ajatellen se on hyvä juttu. Sitten en varmaan enää saa kattoa täyttymään. Toivotaan ettei tule sairaalamaksujakaan. Ei... nyt on mentävä tai homma kusee ja joudun siihen ahtaaseen perseenreikäapteekkiin. Onko se yhdyssana?Kylläpä alkoi väsyttää kun napsin Ramboja vähän enemmän kuin reseptissä lukee. Vähän lisää kahvia ja sitten hyppään rakkaan juhtani Smurffiinan selkään ja lähden apoteekkiin hakemaan Riva purkin että saa yöllä nukuttua. Onneksi lääkäri määri niitä kuitenkin /sekin lievän kielteisen keskustelun jälkeen. Kaunis ilma ja lämmin. Mitä muuta voin toivoa. En kerrassaan mitään. Toivottavasti jaksaisi illalla vähän katsoa telkkaa. Huomen aamulla fysioterPia kello 8. Pitää jaksaa herätä puoli seiskalta. Ihanaa! Mulla on lääkekatto täynnä ja samoin tämä sairaalamaksu. Kohtalon ivaa kallein lääkkeeni poisti patenttinsa juuri samaan aikaan kun mun lääkkeet tulee maksamaan muutenkin vain se 2,50 €. Eli sadan euron lääkkeestä poistui patentti ja se halpeni tuohon pariin euroon. No ensi vuotta ajatellen se on hyvä juttu. Sitten en varmaan enää saa kattoa täyttymään. Toivotaan ettei tule sairaalamaksujakaan. Ei... nyt on mentävä tai homma kusee ja joudun siihen ahtaaseen perseenreikäapteekkiin. Onko se yhdyssana?Minuun otti yhteyttä joku mies. Ollut armeijan palveluksessa vuoteen 1996. Kuvat hyvin vakuuttavia lapsineen. Jäänyt leskeksi 3 vuotta sitten. Valkoinen keski ikäinen vähän pullea mies. Asuu Lontoossa. Yrittäjä.
Mutta aloin tarkastella miestä tärkeimmin. Lisätietojen kautta pääsinkin mustan miehen jäljille. Miksi hän salaa henkilöllisyytensä? Miksi tällaista tapahtuu? Seuraan tilannetta ja katson mitä tapahtuu. Jos pääsen kunnolla jäljille ilmiannan profiilin.Hei! Tunteeko kukaan muu kehossaan tunteet niinkuin tuntemuksina? Minä olen erityisherkkä ELI ilkeily esim kommentoinnissa aiheuttaa minulle vihlontaa kehossa. Tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradassa ja suolet nousee kurkkuun. Hyvät asiat nostaa minut pilviin ja olen ikionnellinen kauan.Olin eilen kaupoilla ja ostin pyykinkuivatustelineen. No mun oli hieman vaikea sitä käsitellä siinä yhtaikaa ohjata mopoa ja yrittää maksaa muitakin ostoksia. No myyjä katseli kun kääntein telinettä sylissäni ja sanoi minulle sellaiseen hoitajamaiseen ääneen että kyllä se siinä hiljaa pysyy kun ei ole minnekään kiirettä. Siis mistä hän tiesi ettei minulla olisi kiirettä. On mullakin tehtävää elämässä vaikka kuljenkin sähkömopolla. Kun taas olisi jotain osannut sanoa takaisin mutta hän palveli jo seuraavaa asiakasta. Lähdin siitä sitten ajelemaan sen telineen kanssa eikä se ollut helppoa. Olen kyllä joskus kyysännyt ihan valtavia ostoksia tolla juhdallani. On se kelpo peli.
Mutta nuori poika kassalla. Älä ole kohtelias. Ole mieluummin hiljaa.Olen Niiiiin kyllästynyt munamiehiin yksäreissä ja muutenkin. En enää ole aktiivinen FB:ssä mutta päivitän blogiani. Joo olin taas tänään uimassa ja juotiin uutetut shotit aRonioista.
Mä en ees viitti alottaa siitä että neuron lääkärit on aiheuttanut mulle Addisonin taudin.
Mä oon saanu/ottanu%maksanu 2 kissaa. 2v ja kolleja. Veljekset kuin ilvekset. Täällä ollaan kaik yhes jopa ja mulla olis muutto mielessä. Nyt se siirtyy vietetään ainakin Joulu tässä. Tai sitten tehdään diili.
Jaan tosin vieläkin tapahtumia yksittäin jotta blogin runko nivoutuu koko ajan näillä solmukohdilla. Luultavasti ne ovatkin miele kiintoisan osuus tässä kirjoitelmassa.
Kuten se kerta kun vielä kävin mökillä perheen kanssa. Olin varma että isäni hakkaisi minut kuoliaaksi. Kouluaikana hän ei uskaltanut koskea minuun sillä hän ymmärsi että koulussahan jäljet näkyisivät. Ainoa kerta oli kun hän tukisti minua kun olin tullut kaupunkiin, paiskasi kaikki leluni roskiin ja myöhemmin nähtyään fritsun kaulassani repi minut sängystä ylös yhdellä rajulla vetäisyllä käsivarresta.
Mutta silloin mökillä saunan pukuhuoneessa isäni läksytti minua jostakin mitättömästä niinkuin yleensä. Hän oli pahalla päällä ja humalassa. Vaarallinen yhdistelmä. Istuin penkillä ja painoin katseeni lattiaan. Hänen raivonsa yltyi kuin yleensä ja ehkä hän suuttui siitä enemmän etten itkenyt. En vaan saanut kyyneleitä tulemaan kun pelkäsin niin paljon. Sydämeni hakkasi ja tuohon aikaan minulla oli muutenkin huikeat verenpaineet. Korvissani kohisi ja tuijotin lattiaa tiiviisti. Hartiani painuivat lysyyn ja yritin kutistua. Olisin mielelläni sulanut lattian läpi.
Lopulta hän poistui ja lähti kävelemään polkua pitkin ylätalolle. Satuin kurkistamaan saunan ikkunasta ja näin isäni silmät. Ne seisoivat päässä ja leiskuivat vihaa. Hän oli kuin riivattu. Oli virhe kurkistaa sillä katseemme kohtasivat. Isäni kääntyi takaisin. Lähdin juoksemaan alas portaat katsomatta mihin astuin ja painelin metsään ryteikköön välittämättä käärmeistä tai hämähäkin vanhoista kovista ritisevistä verkoista kun painelin oksat ja terävät heinät paljaita jalkojani repien suoraan tiheikköön. Isäni ei seurannut sinne. Sääret juovilla hyppäsin veneeseen ja lähdin soutelemaan ilman päämäärää. Pakokauhu ajoi minua pitkin järveä. Jotkut pitivät hauskaa rannoilla ja vihdoin itkin. Annoin veneen liukua pitkin tyyntä aurinkoista jokea ja itkin.
Tulin kotiin myöhään illalla. Äiti kontrasti keittiön pöydän alla ja pyyhki verta. Itki ja rukoili armoa ja pyyhi verta. Isä säesti sanojaan kilpailulla potkuilla ja hakkuilla. Minä pudotin koulutetun päätäni viereen ja menin nukkumaan. Syömättä mitään.
Toivon että saisin pian asiat rullaamaan. Nyt tuli taas kunnalta monisivuinen kyselylomake koskien kuljetuspalveluita, hoitopaikan vaihto meneillään kun Helsingin piirin Erikoissairaanhoito tökkii ja kesken tämän kirjoituksen ostin uuden puhelimen kun tämä alkaa olla jo epävakaa ja puhelin on varmaan tärkein esine maailmassa. Sillähän kaikki hoituu. Mikä on sinun tärkein esineesi?Niin terve vaan! Mitäpä kuuluu? Tällä hetkellä Aaveita, sanoi hän on vielä hiljaista. Ootellaan että FB antaa luvan muuttaa sivun suljetuksi. No eipä kun ootellaan.Jees moikka. Niin kommentoida täällä saa ja pitää kun pitäisi saada aikaiseksi jonkinnäköistä vuorovaikutusta jäsenten kesken. Kaikkea saa kommentoida. Nyt tämä taipuu aika lailla yksinpuheluksi. Kerro vaikka siitä mikä oli mukavin lapsuudenmuistosi, sillä harvapa yhtäkkiä kummitusjuttua alkaa kertoa. Tosin se olisi toivottavaa. Mutta millä vaan saa alkaa. Tuolla ryhmässä Aaveita, sanoi hän pitää kertoa omista kokemuksistaan, rajatapauksista, ruumiista irtaantumisesta, hengistä, demoneista - näyttämö on teidän. Astu parrasvaloihin.Niin.
Viime helmikuussa otin pikkusen liikaa lääkkeitä ja olin sairaalassa keuhkokuumeen sekä lääkepykoosin takia. Kantaan tosin oli kirjoitettu että puhuu näkymättömille ihmisille ja on aggressiivinen. Jouduin lepositeisiin. En voi sanoin kuvailla miten kamalaa se oli. Ja tätä varmaan tehdään oikeesti mielisairaille ihmisille. Mut laitettiin istumaan sellaseen matalaan lasten syöttötuoliin jossa oli mun edessä pöytä tiukasti etten päässy liikkumaan. Pyysin päästä sänkyyn. Mä roikuin siinä lopulta pää pöytäkevyssä kiinni kun nukuin ja sitten jossain vaiheessa mut oli siirretty sänkyyn. Koko ajan vaan toistettiin että tää on sun paikka siinä pöytälevyllä. Yritin pyytää apua niin mulle todennäköisesti naurettiin. Kannassakin lukee että näkee näkymättömiä ja on aggressiivinen. Näin kuulemma pieniä vihreitä miehiä. Hei! Mulla oli lääkepsykoosi. Siitä ei mitään mainintaa. Tuntuu todella hullulta. Hah hullulta. Kaksi psykiatria kävi arvioimassa mut. Olin kuulemma ihan ok. Tästä ei mitään mainintaa. Se oli se tapaus kun mun sydän pysähtyi ja mut piti elvyttää kun otin överit. Olin 3 vrk hengityskoneessa. Joo Arvaatte ehkä miksi koko juttu.
Niin eilen olin juhlan humussa katselemassa mm laamoja. Oli Kirkkonummipäivät ja tosi paljon ohjelmaa. Oikeastaan parasta oli se kun istuin kirkossa. Kuuntelin urkusooloja. Olin yksin niinkuin aina. Mutta onneksi rakas himmeni ja kuormajuhtani Mopo rakkaani oli mukana. Olemme erottamattomat. Minä ohjaan sinä poljet niin mennään että paukkuu ja koirat haukkuu. 4 tuntia jaksoin kiertää toria ja ympäristöä koska ihmispaljoudessa pystyi etenemään etananvauhtia.
Mitään paranormaalia en tähänkään postiin saanut ujutettua. Mutta kyllä mun läheiset siis edesmenneet oli mun mukana. Ne on aina. Kun siunaan itseni uneen ovat he sanoneet minulle hyvät yöt. Nyt olen suututtanut 2 serkkua ja kaikki kaverini ja siitä huomaan että he olivat vain vääriä kavereita. Vika ei aina ole minussa. Vaikka niin yritetään osoittaa sulkemalla minut ulos. Mutta olen mieluummin yksin kuin pidän teeskenteltsuhteita yllä. Jos minua ei tahdotasellaisena kuin olen olen sitten yksin. Pidän jopa yksinolosta. Pelottaa ajatus että esim. alkaisin suhteen. Huh.Tuli sitten bännit yhteen ryhmään kun leikin trollia ja heitin ilmoille epäilyksen ettei fibro olekaan sairaus. Minua vaadittiin jo ilmiantamaankin. Jo on. Mielipiteeni oli liian raju. No se oli kuitenkin vain mielipide. Halusin vähän arvioida kun oli niin hiljaista. Siitä syntyi kauhea myrsky. Ihan kuin olisin kieltänyt holokaustin tms. Ilmianto kyllä meni mielestäni jo hieman yli hilseen. No. Jokatapauksessa Lensin ulos kuin leppäkerttu. Mun tädillä on finpro joten kyllä tiedän fibrosta jotain. Se on sairaus jota on niin vaikea diagnosoida erää oikeesti kyseessä voi olla vaikka reuma. Lääkkeeksi määrätään masennuslääkkeitä kuten Triptyl. No se siitä. Toiseksi sain aikaan riidan serkkuni kanssa joka asuu Fuengirolassa ja kun kerroin miettiväni myös muuttoa sinne, piti hän minulle pitkää saarnaa. Hänestä olin tietämätön tollo no ei hän näin sanonut, mutta rivien välistä se paistoi. Lopulta en voinut olla hiljaa ja annoin takaisin. Minut tuntevat tietävät etten koskaan jätä asiaa sikseen vaan jäynä jäynästä ja silmä silmästä.Olen saanut kunnolla köniin henkisesti. Ihmiset joihin luotin ja joita kunnioitin ja fanitin hyökkäsivät käsittämättömästi kimppuuni aivan puskista. Heidän uittuiluunsa ei ollut mitään syytä ja he estivät minut etten edes pysty selvittämään asiaa. En tiedä syytä mutta näin ikävästi kävi. Olen itse ollut joskus liian kärkevä sanomaan asioista mutta en tosiaan noin satuttaen. Se tuntuu vähän samalta kuin vuoristoradassa kun suolet pyrkivät kurkkuun. Se tosiaan vahingoitti minua vaikka minulla on samankaltaisia kokemuksia jo lapsuudesta. Isäni oli tyranni ja itserakas sekakäyttäjä. Hän halusi murtaa minut ja melko hyvin sekoittikin elämäni murrosiässä. No se on toinen tarina. Nyt olen melko riivitty yksinäinen ihminen joka kokoaa itseään jälleen kerran.
Puhumattakaan siitä miten saan jälleen kerran kuunnella lääkärien käskyttämistä ja sitä miten ikäänkuin minä olisin se joka aiheuttaa heille ongelmia ja olisi parempi ettei minua olisi. Siis tällainen tunne minulle aina vastaanotolla tulee. Olen vain kiusa. Sitten sihteeri lähettää mi nulle kirjeen että tervetuloa taas puolen vuoden kuluttua. Miksi? Minulla on parantumaton sairaus. Yhden kerran jo yritin lopettaa tämän pelleilyn mutta minut löydettiin tajuttomana vessani lattialta. Sydän pysähtyi vasta osastolla.
No mutta tässä nettimaailmassakin voi satuttaa itsensä. Nyt sattuu mutta se menee ohi. Pakko vain. Niinkuin aina. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Voisinpa olla iloinen taas. Ja olenkin. Ostin kiltsikoita vanhimman lapsenlapsen kirjaan. Ne eivät enää ole muotia. Haluan näyttää mennyttä maailmaa. Viime yönä hikosin niin että oli vaihdettava tyynyliinat ja paita keskellä yötä. Mietin että suden hetki. Oli niin pimeää. Hyvää yötä.No niinhän siinä kävi että päättyi taas yksi romanssi. Siis olen eronnut mutta etsinyt kaveria. Noh, ei se oikein täydelliseltä vaikuttanutkaan. Onko sellaista? Puhelimen herätys ei toiminut aamulla ja onneksi heräsin labroihin. Sitten uimaan. Sukeltelin niin että nenää kirveli. Siin on mulla lasit ja pinsetit nenään. Kohta pääsee muuttamaan suljetuksi ton ryhmän Aaveita sanoi hän. Muuttuu oma nimikin taas sitten. Ei muuta. Olen pettynyt. Turhautunut. Mitä voi olla kun elämä ei aina mene niinkuin. Mutta nk Matti Nykänen sanoisi. Uutta matoa putkeen!Näin unta että rakas Miisu kissani tuli minua moikkaamaan. Tunsin kun se käveli jalkaterieni yli ja naukaisi. Siis sillä lailla katkonaisesti kun se ei osannut naukua. Sitten kuulin kun ovikello soi ja joku tulikin avaimella sisään. Tuli kissaa hakemaan. Siis tämä kaikki on unta. Heräsin hyvään tunteeseen että minua odotetaan siellä toisella puolella. Ollaan vastassa kun aika tulee. Aurinko paistoi eikä kello ollut vielä yhdeksää. Oli suloista herätä kahville. Olen jo tottunut näihin yksinäisiin aamuihin ja iltoihin. Tänään pakotan itseni aroniapensaisiin. Jos saisi vielä vähän aurinkoa. Ei liikaa. Ja hattu päähän. Sain eilen fyssarilta lahjaksi ison kasan kriikunoita. Hukun niihin kun oli pikkuluumuja jo ennestään. Vatsa kyllä toimii voin vakuuttaa. Ulkoilma tuntuu jopa kuumalta ja lasitettu parveke on pätsi. Avaan ikkunoita joka puolelta. Siniset tomaattini kypsyvät. Samoin yrteistä on tullut jo monta satoa. Ei yksäreirä keltään. Eksä tuntuu yhä rakkaalta. Mutta emme voi elää samassa huoneistossa. Tai sitten sen pitäisi olla linna. Annan nyt vain elämän viedä. Harrastan omia juttujani ja annan vaan olla. Olen niin usein jotenkin väärinymmärretty hah etten paljon viitsi edes mielipiteitäni kertoa. Paras olla ulkopuolinen joksi olenkin aina itseni tuntenut. Postiluukku kolahti. Tuntui tulevan raskas lasti. Sairaakirjeitä varmaan ja laskuja ym ei niin mukavaa. Ai niin ehkä emään lahja tuli. Täytyypä kurkistaa. Eipä muuta.Yö meni hyvin ja jatkan lattioiden vahausta. Tarkka homma mihin siirtää esim kaukosäätimen ettei astu ennenkuin vaha on kuivunut. MUA vaan rasittaa kun siideriä on kulunut päivänä muutamana. Vein tölkkejä kauppaan ja sain yli 2 euroa niistä. Vähän parempi olo. Palaan pitemmän päivityksen kanssa kun ehdin.. Jos saisit valita niin mihin ohjelmaan minut laittaisit? Vastaa ja lisää sitten omaan statukseesi niin näet missä sinut haluttaisiin nähdä.
1. Tanssii Tähtien Kanssa
2. Idols
3. Top Chef Suomi
4. Big Brother
5. Voice of Finland
6. Poliisi-TV
7. Huippumalli Haussa
8. Viidakon Tähtöset
9. Vain Elämää
10. Tuuri
11. Temptation Island suomi
12. Poliisit
13. Leijonan Luola Suomi
14. Dancing on Ice
15. Love Island suomi
16. Diili
17. Seinäjoen Tangomarkkinat
18. Ex On The Beach
19. MOT
20. Hyvät ja Huonot UutisetHei! Tunteeko kukaan muu kehossaan tunteet niinkuin tuntemuksina? Minä olen erityisherkkä ELI ilkeily esim kommentoinnissa aiheuttaa minulle vihlontaa kehossa. Tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradassa ja suolet nousee kurkkuun. Hyvät asiat nostaa minut pilviin ja olen ikionnellinen kauan.Kun pääsis tästä taas nukkumaan. Ei nappaa aina yksin.Lääkäri luisti taas. Nyt pakko vaihtaa toiseen. No pääsin sitten uimaan ja saunomaan. Jotain mun piti kirjottaa tähän mutta unohdin. Niin toi lehtikirjoitus siitä että rikkaat tykkää että se on täysin ihmisen oma syy jos on köyhä. Ai että mua riipi. Onko toi jonkin trollin läpimurtokirjoitus lehdessä. Pakko olla. En kiellä että niitäkin jotka on itse valinneet köyhyyden. Jopa tykkäävät siitä. Mutta kyllä on paljon varsinkin lapsiperheitä Jumala varjelkoon.
Muistan kun meidän pihalla nuori perhe pisti letkun sisään autoon ja piti auton yön käynnissä. Lapset nukku takapenkillä. Näin ihan hirveetä unta. Mun iso poika oli siinä taapero. Se kiipes ikkunalaudalle ja tietysti lipes. Sain nippanappa kädestä kiinni ja aloin vetää. Se meinas irrota koko ajan. Viimein jaksoin nostaa ikkunalaudan ulkopuolelle ja aattelin että pelti repii sen vatsaan haavat. Vedin silti. Sain ylös. Ilman että kuolin sydäriin yöllä. 😭muuta kai tänään.Kylläpä alkoi väsyttää kun napsin Ramboja vähän enemmän kuin reseptissä lukee. Vähän lisää kahvia ja sitten hyppään rakkaan juhtani Smurffiinan selkään ja lähden apoteekkiin hakemaan Riva purkin että saa yöllä nukuttua. Onneksi lääkäri määri niitä kuitenkin /sekin lievän kielteisen keskustelun jälkeen. Kaunis ilma ja lämmin. Mitä muuta voin toivoa. En kerrassaan mitään. Toivottavasti jaksaisi illalla vähän katsoa telkkaa. Huomen aamulla fysioterPia kello 8. Pitää jaksaa herätä puoli seiskalta. Ihanaa! Mulla on lääkekatto täynnä ja samoin tämä sairaalamaksu. Kohtalon ivaa kallein lääkkeeni poisti patenttinsa juuri samaan aikaan kun mun lääkkeet tulee maksamaan muutenkin vain se 2,50 €. Eli sadan euron lääkkeestä poistui patentti ja se halpeni tuohon pariin euroon. No ensi vuotta ajatellen se on hyvä juttu. Sitten en varmaan enää saa kattoa täyttymään. Toivotaan ettei tule sairaalamaksujakaan. Ei... nyt on mentävä tai homma kusee ja joudun siihen ahtaaseen perseenreikäapteekkiin. Onko se yhdyssana?Kylläpä alkoi väsyttää kun napsin Ramboja vähän enemmän kuin reseptissä lukee. Vähän lisää kahvia ja sitten hyppään rakkaan juhtani Smurffiinan selkään ja lähden apoteekkiin hakemaan Riva purkin että saa yöllä nukuttua. Onneksi lääkäri määri niitä kuitenkin /sekin lievän kielteisen keskustelun jälkeen. Kaunis ilma ja lämmin. Mitä muuta voin toivoa. En kerrassaan mitään. Toivottavasti jaksaisi illalla vähän katsoa telkkaa. Huomen aamulla fysioterPia kello 8. Pitää jaksaa herätä puoli seiskalta. Ihanaa! Mulla on lääkekatto täynnä ja samoin tämä sairaalamaksu. Kohtalon ivaa kallein lääkkeeni poisti patenttinsa juuri samaan aikaan kun mun lääkkeet tulee maksamaan muutenkin vain se 2,50 €. Eli sadan euron lääkkeestä poistui patentti ja se halpeni tuohon pariin euroon. No ensi vuotta ajatellen se on hyvä juttu. Sitten en varmaan enää saa kattoa täyttymään. Toivotaan ettei tule sairaalamaksujakaan. Ei... nyt on mentävä tai homma kusee ja joudun siihen ahtaaseen perseenreikäapteekkiin. Onko se yhdyssana?Minuun otti yhteyttä joku mies. Ollut armeijan palveluksessa vuoteen 1996. Kuvat hyvin vakuuttavia lapsineen. Jäänyt leskeksi 3 vuotta sitten. Valkoinen keski ikäinen vähän pullea mies. Asuu Lontoossa. Yrittäjä.
Mutta aloin tarkastella miestä tärkeimmin. Lisätietojen kautta pääsinkin mustan miehen jäljille. Miksi hän salaa henkilöllisyytensä? Miksi tällaista tapahtuu? Seuraan tilannetta ja katson mitä tapahtuu. Jos pääsen kunnolla jäljille ilmiannan profiilin.Hei! Tunteeko kukaan muu kehossaan tunteet niinkuin tuntemuksina? Minä olen erityisherkkä ELI ilkeily esim kommentoinnissa aiheuttaa minulle vihlontaa kehossa. Tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradassa ja suolet nousee kurkkuun. Hyvät asiat nostaa minut pilviin ja olen ikionnellinen kauan.Olin eilen kaupoilla ja ostin pyykinkuivatustelineen. No mun oli hieman vaikea sitä käsitellä siinä yhtaikaa ohjata mopoa ja yrittää maksaa muitakin ostoksia. No myyjä katseli kun kääntein telinettä sylissäni ja sanoi minulle sellaiseen hoitajamaiseen ääneen että kyllä se siinä hiljaa pysyy kun ei ole minnekään kiirettä. Siis mistä hän tiesi ettei minulla olisi kiirettä. On mullakin tehtävää elämässä vaikka kuljenkin sähkömopolla. Kun taas olisi jotain osannut sanoa takaisin mutta hän palveli jo seuraavaa asiakasta. Lähdin siitä sitten ajelemaan sen telineen kanssa eikä se ollut helppoa. Olen kyllä joskus kyysännyt ihan valtavia ostoksia tolla juhdallani. On se kelpo peli.
Mutta nuori poika kassalla. Älä ole kohtelias. Ole mieluummin hiljaa.Olen Niiiiin kyllästynyt munamiehiin yksäreissä ja muutenkin. En enää ole aktiivinen FB:ssä mutta päivitän blogiani. Joo olin taas tänään uimassa ja juotiin uutetut shotit aRonioista.
Mä en ees viitti alottaa siitä että neuron lääkärit on aiheuttanut mulle Addisonin taudin.
Mä oon saanu/ottanu%maksanu 2 kissaa. 2v ja kolleja. Veljekset kuin ilvekset. Täällä ollaan kaik yhes jopa ja mulla olis muutto mielessä. Nyt se siirtyy vietetään ainakin Joulu tässä. Tai sitten tehdään diili.
Jaan tosin vieläkin tapahtumia yksittäin jotta blogin runko nivoutuu koko ajan näillä solmukohdilla. Luultavasti ne ovatkin miele kiintoisan osuus tässä kirjoitelmassa.
Kuten se kerta kun vielä kävin mökillä perheen kanssa. Olin varma että isäni hakkaisi minut kuoliaaksi. Kouluaikana hän ei uskaltanut koskea minuun sillä hän ymmärsi että koulussahan jäljet näkyisivät. Ainoa kerta oli kun hän tukisti minua kun olin tullut kaupunkiin, paiskasi kaikki leluni roskiin ja myöhemmin nähtyään fritsun kaulassani repi minut sängystä ylös yhdellä rajulla vetäisyllä käsivarresta.
Mutta silloin mökillä saunan pukuhuoneessa isäni läksytti minua jostakin mitättömästä niinkuin yleensä. Hän oli pahalla päällä ja humalassa. Vaarallinen yhdistelmä. Istuin penkillä ja painoin katseeni lattiaan. Hänen raivonsa yltyi kuin yleensä ja ehkä hän suuttui siitä enemmän etten itkenyt. En vaan saanut kyyneleitä tulemaan kun pelkäsin niin paljon. Sydämeni hakkasi ja tuohon aikaan minulla oli muutenkin huikeat verenpaineet. Korvissani kohisi ja tuijotin lattiaa tiiviisti. Hartiani painuivat lysyyn ja yritin kutistua. Olisin mielelläni sulanut lattian läpi.
Lopulta hän poistui ja lähti kävelemään polkua pitkin ylätalolle. Satuin kurkistamaan saunan ikkunasta ja näin isäni silmät. Ne seisoivat päässä ja leiskuivat vihaa. Hän oli kuin riivattu. Oli virhe kurkistaa sillä katseemme kohtasivat. Isäni kääntyi takaisin. Lähdin juoksemaan alas portaat katsomatta mihin astuin ja painelin metsään ryteikköön välittämättä käärmeistä tai hämähäkin vanhoista kovista ritisevistä verkoista kun painelin oksat ja terävät heinät paljaita jalkojani repien suoraan tiheikköön. Isäni ei seurannut sinne. Sääret juovilla hyppäsin veneeseen ja lähdin soutelemaan ilman päämäärää. Pakokauhu ajoi minua pitkin järveä. Jotkut pitivät hauskaa rannoilla ja vihdoin itkin. Annoin veneen liukua pitkin tyyntä aurinkoista jokea ja itkin.
Tulin kotiin myöhään illalla. Äiti kontrasti keittiön pöydän alla ja pyyhki verta. Itki ja rukoili armoa ja pyyhi verta. Isä säesti sanojaan kilpailulla potkuilla ja hakkuilla. Minä pudotin koulutetun päätäni viereen ja menin nukkumaan. Syömättä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)